maanantai 19. helmikuuta 2018

Kedi (kissa)

Kedi - pieni sana, mutta suuri elokuva! Elokuva Istanbulin kissoista, aivan ihana kissaelokuva, joka me nähtiin Studio 123:ssa Kuusankoskella, missä on ihan luokattaman hyvä palvelu!

"Istanbulin kaduilla kulkee täysin vapaasti satoja tuhansia kissoja. Tuhansien vuosien ajan ne ovat olleet osa yhteiskuntaa ja ihmisten elämää, jopa olennaisena osana sitä mikä Istanbulista tekee niin rikkaan ja viehättävän. Näillä eläimillä ei ole omistajia, eivätkä ne ole myöskään villejä – vaikka eivät kesyjäkään – ja ne tuovat suurta iloa ihmisille joiden kanssa ne katsovat parhaaksi elää. Istanbulissa kissat ovat ihmisten kuvajaisia, ja kertovat kaupungin asukkaiden elämästä tavalla johon kukaan muu ei pystyisi.

Pääosissa (kissat): Sari, Bengü, Aslan Parcasi, Psikopat, Deniz, Gamsiz, Duman"


Tässä elokuvassa ovat pääosissa siis kissat, Turkin Istanbulissa liikkuvat kissat, joita ihmiset rakastavat. Se tuntui niin hyvältä, miten ihmiset kohtelevat eläimiä. Elokuvassa sanottiin, että jollei ihminen rakasta eläimiä, ei se osaa rakastaa ihmistäkään.

Ne ihmiset, jotka tässä elokuvassa rakastivat kissoja, olivat jotenkin aivan ainutlaatuisia. He puhuivat niin pehmeästi ja lämmöllä. Ei ollenkaa mitään sellaista "turkkilaista" sanailua.

Kissasta, ihan eläimenä, tuli aivan mahtava persoonallinen kuva. Eritoten siitä, miten kissa on itsenäinen ja sitä kunnioitetaan.

Kuvakulmat olivat aivan mahtavia. Miten taiten tehty dokumentti kissojen elämästä. Voi vaan kuvitella, miten on kuvaajilla ollut sarkaa, kun ovat kissojen perässä olleet.

Tästä elokuvasta tuli hyvä mieli, paitsi kissojen takia, niin myös sen elämän filosofian vuoksi. Siitä, että ihminen on kiltti eläimelle ja saa siitä mielihyvää.

Jos tykkää kissoista, tykkää tästä elokuvasta. Jos ei tykkää, niin tykkää silti. Tämä on niin nähtävä!


lauantai 17. helmikuuta 2018

Emma-Sofia Hautala Ruokarouvan tyttärenä

Emma-Sofia Hautala tähdittää Ruokarouvan tytärtä Kouvolan teatterissa. Kysymyksiä ja vastauksia Kirstin roolista:

1. Ruokarouvan tytär on kantaesitys Kouvolan teatterissa. Voitko kertoa, miten Enni Mustosen Ruokarouvan tytär päätyi Kouvolaan?

Teatterinjohtajamme Tiina Luhtaniemi oli kuullut Helsingin kirjamessuilla Enni Mustosen ajatuksia Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarjastaan. Luhtaniemi näki kirjoissa näyttämöllisiä mahdollisuuksia, ja ehdotti teatteriversiota Ennille. Ruokarouvan tyttären Mustonen kirjoittikin sitten tietäen että siitä tehdään myös näytelmä.


2. Sinulla on siinä pääosa, Kirstin rooli. Miten se osa siunaantui sinulle ja miten otit sen vastaan?

Luultavasti sain roolin siksi, että olen talomme ainut Kirstin ikäinen naisnäyttelijä, hah! Muistan, että Luhtaniemi soitti minulle keväällä 2017, ja kysyi minua rooliin. Lähdin juttuun erittäin mielelläni. Minua kiehtoi se, että näytelmä luotaisiin ensimmäistä kertaa meidän teatterissamme, ja se, että Iikka Kahri säveltäisi siihen uudet musiikit. Uuden äärellä on aina kutkuttavaa olla!

3. Millainen on sinun ja Kirstin suhde? Oliko joku osio vaikea/helppo?

Kirstissä on paljon samaa kuin minussa. Tunnistan esimerkiksi vaiheen, jossa Kirsti on näytelmässä: omien ja ulkoapäin tulevien toiveiden ristiaallokossa. Muistan itsekin nuoruudestani saman vaiheen. Kun luin kirjaa, naureskelin Kirstin ajoittain pulpahtelevalle suoruudelle. Hänen persoonassaan on kiinnostavaa juuri se, että hän on sekä syrjään vetäytyvä että rohkea.

Hyvää haastetta minulle tuotti se, että minun täytyi opetella Kirstin pidättyväisempi olemus ja tapa reagoida. Itse olen aika "nollasta sataan" -ihminen reaktioiltani. Jos minä innostun, se näkyy ja kuuluu. Jos taas Kirsti innostuu, hän saattaa vaihtaa puheenaihetta tai peittää sen keskittymällä järkevämpiin asioihin.

4. Kirstin sisaren, Allin roolissa on Elina Ylisuvanto. Sisarusten välit ovat läheiset.  Miten rakensitte ne niin toimiviksi?

Olen itse nelihenkisestä sisaruskatraasta, ja siskona oleminen on yksi tärkeimpiä rooleja elämässäni. Siksi minua kiinnosti todella paljon juuri tämä siskosten suhde. Sisarukset ovat sekä ystäviä että verisukulaisia. Heidän kanssaan jaetaan paljon elämän asioita ja joudutaan aikuisena taistelemaan lapsuudessa syntyneitä rooleja vastaan.

Yksi syy sisarussuhteen toimivuudelle on toki hyvä vastanäyttelijäni Elina. Yhteistyömme on ollut mielestäni rohkeaa kokeilemaan ja herkkää kuuntelemaan. Olemme etsineet tekstiin kirjoitettujen tilanteiden antamia mahdollisuuksia yhdessä ohjaajamme Sini Pesosen kanssa. Lopulta tärkeintä on ollut löytää se, miten siskokset täydentävät toisiaan ja toisaalta vievät tilaa toisiltaan. Niinhän se menee oikeassakin elämässä. Ellun kanssa parasta on ollut sopimus siitä, että yllätämme toisiamme tasaisin väliajoin. Haluamme ajatella, että jokainen esitys ei ole prikulleen samanlainen. Näin siskosten suhde pysyy elävänä. 

5. Iivon osassa nähdään miehesi Petteri Hautala. Millaista se on olla pariskuntana myös lavalla?

Aloitin työt Kouvolan teatterilla puolitoista vuotta sitten, ja Petteri tuli kööriin vuotta myöhemmin. Olemme tehneet aiemminkin töitä yhdessä, mutta emme näin kokopäiväisesti. Alussa jouduimme hieman hakemaan balanssia kodin ja työn välillä. Nyt olemme tottuneet tähän ja oikeastaan nautin siitä, että saan tehdä töitä hänen kanssaan. Petteri on taitava, monipuolinen teatterin osaaja, ja on ihana jakaa sama ammatillinen intohimo hänen kanssaan.

Kiitos haastattelusta Emma-Sofia!

Kuva: Timo Tuviala

lauantai 10. helmikuuta 2018

Ruokarouvan tytär

Kirjailija Enni Mustonen on kirjoittanut kansan sydämiin kirjasarjan Syrjästäkatsojan tarina, josta viimeisin osa Ruokarouvan tytär on nyt kantaesityksenä Kouvolan teatterissa.
Ohjaajan tehtävät upeasti ensi kertaa Kouvolassa hoiti Sini Pesonen.


 Ruokarouvan tytär kertoo tarinan äidistä ja tyttäristä. Ida-äidin roolissa Satu Taalikainen koskettaa jokaista, etenkin äitejä. Hän on kuin lintuemo, joka opastaa, että kyllä sinä pärjäät. Omat siivet kantavat.

Emma-Sofia Hautala tähdittää Kirstin roolia ja on kuin syntynyt siihen. Itsenäinen ja topakka, herkkä ja vahva, jotenkin sellainen naiskuva, mihin on helppo samaistua. Äidin ja tyttären laulu, Missä tytöt pienet, pani kaivamaan nessun esiin.

Kirstin sisko Alli on vastakohta sisarelleen. Elina Ylisuvanto on niin hykerryttävän villi ja rempsakka, että kirvoittaa yleisössä monet tirskahdukset, joskin kyyneliltäkään ei voi välttyä.


Mikä runon lausunta! Aivan viimeisen päälle eläytymistä.
Elina Ylisuvanto näyttää kykynsä vielä Pariisissa, missä hän kujertelee Madame Elisabethin hepenissä. Ei voi olla ihastumatta.

Rakkautta on ilmassa. Iivo on tarinan "ensirakastaja", hellyyttävä nuori mies, joka puhuu niin ihanasti karjalan murretta ja esittelee Mötin. Tästä lähin kutsun karhuja möteiksi. Petteri Hautala kerää kaikki pisteet olemalla niin aito. Lisäksi hänellä on muitakin rooleja ja mikä notkeus ja keveys.


Panu Poutanen pääsee näyttämään kykynsä, kun aloittaa Kirstiin rakastuneena Mauri Jaakkolana ja päätyy Coco Chaneliin ja siihen väliin mahtuu jos vaikka mitä. Ihan herkkua katsojille.

Rebecca Viitala kunnostautuu Havis Amandana ja Vapaudenpatsaana! Kyllä, totta se on ja niin uskottavan upeaa. Katariina Polén'n roolissa hän on ihan loistava, miten se nauru tuleekin niin, että se tarttuu. 

Jaana Raski hyppää myös roolista toiseen. Ehkä parhaiten jäi mieleen pariisilainen taksikuski, jolla oli muutakin mielessä kuin autolla ajelu.

Avustajajoukko on mahtava. Ammattimaista ja sulavaa, mistä on helppo nauttia!

Musiikki on tässä näytelmässä ihan sieluun asti osuvaa. Ihana Iikka Kahri! Kaikki kappaleet ovat niin koskettavia, ei mitään lällyjä, vaan ihan oikeasti sellaisia, että kuunnellessa koskettaa sydäntä,  kurkkua kuristaa,  silmät vettyy.

Näytelmässä eletään 1920-lukua, ensin Helsingissä ja sitten Pariisissa. Hyvin onnistuneesti on tuotu esille se aikakausi ja paikat. Kuulin pois lähtiessä ihmisten puhuvan, että aivan kuin olisi ollut Pariisissa. Siitä on kiittäminen hienoa lavastusta, josta vastaa Camilla Nenonen. 
Entäs puvut! Wau! Toinen toistaan kauniimpia ja mikä kenttä temmeltää, kun niin moneen erilaiseen kohtaukseen on saanut pukuja suunnitella. Hyvä Laura Dammert!
Koreografioita ei sovi unohtaa - etenkin se 1920-luvun meno on niin saatu hyvin esille. Maija Nurmio on osanut askeleet sovittaa.

Näin tämän näytelmän kahdesti, peräkkäisinä iltoina ja voin sanoa, etten vieläkään saanut tarpeekseni. Ehkä menen vielä katsomaan ja nauttimaan siitä fiiliksestä, minkä tämä kertakaikkisen loistava porukka on saanut aikaan.
Suosittelen tätä, koska Ruokarouvan tytär on sellainen paketti, missä on kaikkea. Se naurattaa, se herkistää, antaa ajattelemisen aihetta monesta, on iloa ja murhetta, riemua ja rakkautta! Niin, ja ei ollenkaan haittaa, jos ei ole lukenut Enni Mustosen kirjoja/kirjaa.

Kuvat: Timo Tuviala

lauantai 27. tammikuuta 2018

Riku Myller yllättää yleisön

Utiin Kuivalan Nuorisoseuran talolla nähdään hauska näytelmä Kylpylä Happy End. Uusi Teatteri Utti on löytänyt joukkoonsa ilahduttavan paljon nuoria. Yksi heistä on Riku Myller, jonka ajatuksia tässä:



1. Riku Myller - näyttelet Uusi Teatteri Utti näytelmässä Kylpylä Happy End omistan poikaa, Diegoa. Kuinka päädyit rooliin?
- Olen ollut kerran aiemmin mukana Uusi Teatteri Utin näytelmässä. Sen jälkeen oli aina aika ajoin kyselty uudestaan mukaan ja olin itsekin lupaillut, että jos vain on mahdollisuus, niin voisin kyllä lähteä taas Uttiin. Nyt sattui sopiva sauma, että ei ollut pahemmin muita prokkiksia päällekkäin ja oli sopiva rooli tarjolla, niin päätin sitten tarttua mahdollisuuteen ja pitää samalla lupauksestani kiinni.

2. Miten helppoa/vaikeata oli omaksua Diegon rooli?
- Melko helppoa. Diegon hahmo on suunnilleen minun ikäiseni ja muutenkin melko normaali nuori mies, joten roolin omaksumisessa ei ollut vaikeuksia.

3. Vedät esityksessä erään ihan parhaimman kohtauksen. Kuka teki koreografian?
- Yhdessä ohjaajan kanssa se tehtiin ja ideoitiin. Tarjosin Ilmolle jonkinlaista koreografiaa pohjalle, johon hän sitten ehdotti muutoksia ja korjauksia ja lisäyksiä. Iso kiitos kuuluu siis myös hänelle siitä, että koreografia on sellainen kuin on.



4. Miten valmistaudut esitykseen ja miten paljon jännittää?
- Ennen esitystä tarkistan yleensä kerran, joskus jopa useammin, että tarvittavat vaatteet ja rekvisiitta ovat siellä, missä niiden kuuluukin olla. Jos esityksessä on lauluja, kuten tällä kertaa on, avaan äänen ennen esitystä. Tällä kertaa on pitänyt myös venytellä ennen esityksiä tanssien takia. Aina jännittää. Joskus vähän enemmän ja joskus vähän vähemmän. Pieni jännitys on oikeastaan hyvä asia, se auttaa pysymään keskittyneenä. Parhaimmat esitykset ovatkin olleet sellaisia, joissa olen jännittänyt juuri sopivasti. Liikaa ei saa jännittää eikä myöskään liian vähän. Kokemuksen myötä olen oppinut ymmärtämään omaa jännitystäni ja hyödyntämään sitä.

5. Mitä näytteleminen sinulle merkitsee?
- Näytteleminen on minulle rakas ja tärkeä harrastus. Sen kautta olen saanut paljon onnistumisen kokemuksia. Näyttelemisestä ja erityisesti niistä onnistumista tulee yksinkertaisesti vaan niin mahtava fiilis! Tietysti välillä on vähän huonompiakin päiviä ja kaikki ei mene aina putkeen, mutta se kuuluu tähän harrastukseen niin kuin mihin tahansa muuhunkin harrastukseen, eikä vaikeuksista pidä lannistua. Tämän harrastuksen kautta olen myös saanut tavata paljon upeita ihmisiä ja kaikissa prokkiksissa on aina ollut lähes poikkeuksetta hyvä yhteishenki. Ja tietysti näyttelemisen kautta saan myös tarjota yleisölle mahdollisuuden nauttia teatterista. Toivon myös, että tulevaisuudessa saan näytellä ja tehdä teatteria entistäkin enemmän.

Kiitos haastattelusta, Riku!

Kuvat: Elina Winne

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Kylpylä Happy End

Utin Kuivalan Nuorisoseuran puitteissa toimii Uusi Teatteri Utti, jonka viimeisin rutistus on näytelmä Kylpylä Happy End! Ilmo Ranteen ohjauksessa Markku Hyvösen alkuperäinen teksti on nyt Ilkka Juhani Rostedtin sovittamana melkoisen hulvaton tarina.

Ollaan kylpylässä, missä vaikuttaa ensi alkuun siltä, että loppu häämöttää. Ei ole tarpeeksi asiakkaita ja kaikki tavara on loppu. Omistaja Timo Savolainen (Antti Niemi) on melkein epätoivon partaalla, kunnes alkaa tapahtua.

Kylpylä Happy End on näytelmä, missä sattuu ja tapahtuu ihan kaikkea. Timo Savolainen on hyväuskoinen hölmö, joka järjestää vaimonsa Sirpan (Tiina Österberg-Huttunen) synttäriyllätystä ja onnistuuko siinäkään, no ei.


Kylpylään pelmahtaa Saara Harppu (Henna Hännikäinen), joka osoittautuu paitsi Diego Savolaisen (Riku Myller) nettideitiksi, niin myös Timo Savolaisen ex-heilaksi. Siitähän se soppa kuumaksi kiehahtaa, kun yks sun toinen käy kuumana.


Kylpylässä sählää niin henkilökunta kuin asiakkaat ja omistajaperhekin! Lisäväriä tuo Timon vanha kaveri Välly (Ari Hännikäinen), joka on juuri vapautunut vankilasta.
Sellainen palapeli on menossa, ettei tiedä, kuka löytää seuraavan palan. Vaan, niin hienoa on se, että Uusi Teatteri Utti on ottanut tähän kylpylään hienot saippuat, kaikki ne nuoret, jotka suorastaan tähdittävät koko estraadin!

Erityisen otettu olin Riku Mylleristä, joka veti Diegon osan ihan heittämällä maaliin. Lisäksi Topi Turkulainen ensikertalaisena otti Litin roolin haltuun kuin vanha tekijä. Riikka Rantala lauloi Rosanda Savolaisen roolissa pehmeällä äänellä monien ihan suoraan sydämeen.


Nyt kaikki ulkomaille Uttiin! Antti Niemen harteilla on koko kylpylä. Henna Hännikäisen osana näytelmän räväkkyys. Nuorten tuikkivien tähtien varassa koko esitys! Harrastajateatteria parhaimmillaan.

Kuvat: Ari Varima


lauantai 20. tammikuuta 2018

Kaikki oikein

Kaikki oikein! Kyllä! Kaikki seitsemän:  Kirja luettu, teatteriversio nähty, vapaa ilta, hyvä seura, kolmas penkki vapaana, hieno fiilis ja ämpärillinen poppareita - Jii-haa!

Hyvä kun malttoi odottaa, että pääsee näkemään, miten tuttu tarina esiintyy elokuvana. Kyse on siis Anna-Leena Härkösen kirjoittamasta kirjasta, siitä, mitä tapahtuu, kun voittaakin lotossa täysosuman. Kaikki oikein on Lenka Hellstedtin ohjaus.


Elsa Saisio on niin tämän leffan tähti. Just niin kuin siinä kirjassa se Eevi ja mukana ripaus itseään kirjailija Anna-Leena Härköstä. Ihan loistava rooli ja sen tulkinta. Niin hyvin kuvattu se, kun voittaa lotossa, miten hienoa, mutta hajottavaa se on, kun kaikki muuttuu. Elsa Saisio veti Eevin roolin niin kympillä, ettei paremmasta väliä. Eevi on aika lailla sellainen naistyyppi, johon aika monen naisen on helppo samaistua, jos ei kaikkeen, niin ainakin osittain.

Antti Luusuanniemi on rokkarimies Kari. Odotin ehkä hieman enemmän rokahtavampaa, mutta joo, totuin tälläiseen pliisumpaan Kariin elokuvan myötä. Silti Kari jää kyllä aika lailla Eevin varjoon ja se kai on tarkoituskin. Eevihän sen loton teki.

Sivurooleissa vilahtelee sitten jos vaikka ketä ja tykkäsin eri toten Eevin isästä, jota esittää Juha Muje. Oikein perisuomalainen junttura, niin että väkisinkin huvittaa, kun töksäyttelee ihan mitä saattuu. Lotta Lindroos oli mahtava Eevin bestiksenä ja Jenni Kokander vanhana koulukiusaajana.

Kaikki oikein on hauska, mutta todella puhutteleva. Se kertoo ihmisen haaveista ja siitä kun ne muuttuu todeksi. Onko se sittenkään niin ihanaa? Onko sittenkin niin, että haaveet on vain haaveilua varten, ei niiden kuulukkaan toteutua?

Leffa on niin katsomisen väärtti, joten menkää katsomaan Kaikki oikein, niin on kaikki hyvin!

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Viulisti

Lähdin katsomaan elokuvaa Viulisti oikein ensi-iltaan ja ensisijaisesti siksi, että siinä näyttelee Olavi Uusivirta. Jo se oli se pointti, ettei silloin voi olla kyse mistään huonosta elokuvasta. Niin sitä löysimme itsemme Studio123:sta ja ei ku popparit sylii ja menoksi.


Viulisti on Paavo Westerbergin ohjaama elokuva viulistista, naisesta, joka uransa huipulla loukkaa kätensä niin, ettei enää kykene koskaan soittamaan. Käsikirjoitus on Emmi Pesosen.

Viulistin osan vetää ihan täpöllä Matleena Kuusniemi, joka on itsekäs taiteilija Karin Nordström, joka loukkaannuttuaan joutuukin sitten vaan opettamaan. Koko elokuvan aikana mietin häntä, että miksi hän oli niin kylmä ja katkeroitunut? Millään en jaksanut häntä ymmärtää ja ihmettelin sitäkin, että hän oli pienen pojan äiti, eikä huomioinut poikaa juuri ollenkaan. Vain se musiikki ja hänen oma ura meni kaiken edelle.

Kuva: Viulistin facebook-sivusto

Olavi Uusivirta näytteli hänen oppilastaan Anttia intohimoisesti ja taidolla. Antti oli alusta asti opettajansa lumoissa. Suhdehan siitä syntyi, vaikka ei olisi pitänyt. Nuori mies heittäytyy mukaan kaikella innolla, niin että kaikesta huolimatta oikein pahaa tekee. Olisi tehnyt mieli huutaa, että varo!

Antilla on viulua soittava tyttöystävä, ihanan luonnollinen Sofia, Misa Lommi! Hän, joka ottaa viulun soiton vähemmän tosissaan, mutta on silti siinä todella hyvä. Tuntui, että hän oli ainoa, jolla oli elämä hallussa.

Samuli Edelman on Karinin aviomies, ymmärtäväinen ja kiltti, vaimoonsa rakastunut ja tekee kaikkensa, jotta kaikki olis hyvin, mutta sekään ei tunnu riittävän.

Kim Bodnia on Karinin entinen rakastaja, Björn Darren. Hänkin tuntuu olevan rakastunut Kareniin. Vanhempana ja viisaampana ei ole kuitenkaan vietävissä. Hoitaa hommansa ja on se tämän elokuvan viisaus ja tukipilari, joka lopuksi osaa auttaa Anttia.

Viulisti on upea elokuva, missä musiikki pääsee hyvin esille. Mendelssohnia viululla, sitä saadaan ja se tuntuu hyvältä. Mutta - jälkeenpäinkin vielä mietin, miten jotkut miehet vaan rakastuvat naiseen, joka on niin itseään täynnä??
Jotenkin sitä jäi toivomaan, että jos elokuvan tarina jatkuisi, toivoisi kaikille muille paljon parempaa elämää kuin päähenkilölle.
Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, joka antaa kaikkea monin eri tavoin.