Maailmanlopun sirkus

Maineikas Jokiteatteri Myllykosken Koivusaaressa on lähtenyt kohti maailman loppua! Ihanaa! Se oli oikeesti ihan ihanaa.
Kaikki näytökset alkavat klo 21 eli juuri siihen aikaan kun olettaisi maailman lopun tulevan. Viltit kainalossa, hyvin pukeutuneena kun asetuttiin asemiin, se saattoi alkaa - Maailmanlopun sirkus!

Jos maailmanlopussa on niin loistavia musiikkikohtauksia, soisin sen tulevan vaikka joka ilta. Jos sellaista mahtavaa totuudenmukaista paatosta ja repivää huumoria olisi tarjolla, niin hyvä! Odottelen maailmanloppua!

Ruma voi olla kaunista! Kyllä, se oli niin nähtävissä, sillä melkosen romuluinen lavastus, huikeilla valoilla ja varjoilla sai minut hengästymään. Aloin toivoa maailmanloppua.... Samalla kun yö hiipi pimeydellään ja kietoutui meidän ympärillemme. Kietouduin vilttiini ja nautin, imin joka sanan, joka hetken ja sen tunnelman, kaikki upposi.

Mikä meno, mikä meininki! Kaikki panivat parastaan, kuin viimeistä päivää. Kerkesin toivoa, että maailmanloppu, sen sirkus ei loppuisi koskaan! Olisi se loputonta..

Tämä sirkus oli jotenkin aitoa ja pöllytti pääkoppani sahanpuruja. Suotuisasti ja ihan rehellisesti, syyllistävästi. Pidin siitä. Voin katsoa peiliin ja miettiä, mitä minä olen tehnyt!

Maailmanlopun sirkus! Te olitte kaikki loistavia! Mie nousen nyt ylös ja mie taputan teille, mie niijaan ja kiitän teitä jokaista, erikseen ja yhdessä. Sain sellasen sirkuksen, mikä upposi mieleeni, kaikin mahdollisin tavoin. Kiitos sirkustirehtööri Juha Salminen ja koko mahtava sakki!

Sääli niitä, joilta tämä jää näkemättä...

Kuvat: Tea Salonsaari

Kekkonen tulee

Jee, odotettu kotimainen leffa tuli - Kekkonen tulee! Ei ku kattomaan Kekkosta tai siis sitä elokuvaa. Kaikki mukaan eli koko perhe ja menoksi, että lapsetkin ymmärtävät, että oli se Kekkonen sentään suurmies. Tälläkertaa menimme aikataulujen vuoksi Kino 123:een. Popcornit kainaloon ja parhaille paikoille. Ja sit se voi alkaa....

Erääs pikkuses Lapin kyläs sahaa vihiä, et Kekkonen tulee! Juur heijä kylää ja sil kertaa kaik sekoaa. Ei voi ku ihmetellä, mite nii?? No, eihän siel tapahu mitää ja sit tulee Kekkonen! Voi sitä, mite ihmistä voijaa sillai palvoa! Naiset unelmoi ja miehet on täpinöissää, mut lapset tuntuu ottavan asian sillai "normaalisti". Hienoo Kekkose ajan kuvaust, Lapist. (Kekkosen ajal ainakii mie tarkotan sit, ku iltarukoukse päätteks toivo, et Kekkone olis aina residentti, ei tulis sotaa).

Niinpä elokuvan nuori neiti Sylvi (Wilma Rosenqvist) oli ihan paras! Niin raikas ja tomera tyyli ja luonteva esiintyminen pelasti koko elokuvan. No, lisäksi hänen äitiään Allia näytteli Merja Larivaara, joka oli kyllä ihan uskomaton baarin pitäjä. Heidän suhde oli lisäksi niin särmikäs, että se suorastaan lohdutti tämän päivän teinitytön äitiä.

Muut henkilöt olivat ihan hyviä, mutta ihan kaikkia en vaan "ymmärtänyt". Marjaana Maijalan Maija meni omissa Kekkosunelmissaan niin pitkälle, että mie en pysyny mukana. Joo, komedia oli kyseessä, mutta silti.

Kun on nuorison kanssa liikkeellä, he toki heti bongasivat tutut näyttelijät niin Kotikadusta kuin Salkkareista ja kyllä, elokuva nauratti heitä. Eli juuri se, miten Kekkonen oli kova juttu silloin aikoinaan, niin se kyllä naurattaa nykyajan nuorisoa ja kyl vanhempaakin, joten elokuva on sen puitteissa ihan onnistunut ja varsin katsottava.

Leffan jälkeen kävimme vielä lipuin kannoilla nauttimassa extraedullisest Kekkos...Presidentti-kaffet!

Yksiöön en äitee ota - "kesäteatteriversio"

Mikä?teatteri esitti viime vuoden puolella Sirkku Peltolan näytelmää Yksiöön en äitee ota! Olihan näytelmä, runsas ja täyteläinen, hauska ja jollain lailla koskettava.

Nyt tämä esitys pääsi ulos, kesäteatteriin, Kaunisnurmen museokorttelin Nygrenin talon pihalle. Ihan samalla kokoonpanolla ja lähes samoilla lavastuksillakin. Ohjaus edelleen Eero Hasun. Menin innoissani katsomaan, sillä olinhan pitänyt siitä jo siellä sisätiloissakin. Ajattelin, että oikein kiva nähdä tuttu näytelmä uudestaan. Kuvittelin, että se on vaan kertausta, mutta pah, minä olin mukana niin kuin olisin ihan ekaa kertaa näkemässä. Minua nauratti, minua itketti, vaikka jotenkin erheellisesti luulin, ettei enää...

Samat henkilöt, sama tarina ja olin vaan mykistynyt. Ailin(Pirkko Viren) yksiössä asuu Äite(Anja Tiainen) ja juttua piisaa. Kun sinne sitten saapuu Ailin aikamiespoika Kai Kotala(Olli Korpela), tytär Jaana(Jenni Vilèn) ja Äiteen miesystävä Hamed(Ari Kelin), alkaa olla lämmin ja tiivis tunnelma.

Yksiöön en äitee ota on jatko-osa Sirkku Peltolan näytelmälle Suomen hevonen ja minusta jatko on parempi. Teksti on niin uskomatonta, että jaksan joka kerta kummastella sitä, kuinka näyttelijät ovat replansa oppineet. Sitä vaan nauttii, joskin melkein hengästyy, sillai positiivisesti. Kyllä, minä nautin täysin siemauksin!

Ulkona oli kiva katsella ja toivon ihan vilpittömästi, että mahdollisimman moni löytäisi tämän kovasti paljon hauskan näytelmän.

Kuvat: Elina Winne

Jotakuinnii 7 veljestä

Voikkaalla, Virtakivellä, siellä ihanan kahvilan pihalla esitettiin kesäteatteria. Olin tavattoman rohkea ja otin mukaan lapseni, mutta myös koiran! Syystä, että siellä oli lapsia ja esitys oli luvattu kestävän normaalia lyhyemmän ajan.
Kesto: Jotakuinnii puolisen tuntia riippuen riidan määrästä.

Kyseessä oli siis Seitsemän veljestä tai siis Jotakuinnii 7 veljestä. Ihan paras esitys koskaan näkemistäni versioista. Näyttelijät olivat luontevimpia kuin ikinä ja näytelmä eteni vauhdikkaasti.

Veljekset olivat juuri niin kuin kuvitella saattoi, oman oloisia. Vanhemmat pitivät hiukan ohjia ja nuoremmat viilettivät missä sattuu. Loistavaa ja juuri niin toden tuntuista.

Kuva: Kini Laine
Ei varmaankaan ihan niitä helpoimpia ohjaustöitä, mutta silti olin yllättynyt siitä, että pysyin jotakuinnii kärryillä. Tämä näytelmä oli raikas ja hauskin Seitsemän veljestä. Vaan ei sovi unohtaa Venlaa! Venlassa oli särmää, kun hän heti aluksi esitteli hameensa, jota muka olisi pitänyt esityksessä käyttää :)

Kuva: Piia Kleimola
Hyvä-hyvä! Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Ihania olivat pojat, joita ei siis oltu iällä pilattu, niin ja se tyttö!

Tirvan Iita !

Ai mite mie itteäin ilahutin, ku pakkasin lapsein(sen iha vanhimman) ja ittein kyytii ja sit myö ajjaa hurautettii Tirval! Mite mie luulin, jot mie en ehi nähä Tirvan Iitaa, mut näinhä mie, ku oikee järjestelee, nii ehtii iha mihi vaa!

Tirval ol juhlaa kerraksee ja sen takii ny sit kesäteatteri esitti näytelmää TIRVAN IITA. Eikä sitte mitä tahansa näytelmää, vaa nii kerrassaa ihanaa, et kauan aikaa sen jälkee sydämes soi valssi, Tirvan valssi.

Tirvan Iita se kertoi pitkän elämänsä vaiheist ja jos ol syntyny 1900 ja elänt vuotee 1999, ni kerrottavaa piisas, vaik yhe historian kirjan verra. Lähes sata vuotta ol tiivistetty nii kivaa pakettii, ettei kyl pitkästymää päässy. Kaik kylä vaiheet käytii läpi sotii myöte, nii  jot meinas iha hengästyttää.

Ol vakavaa, veti vakavaks, mut sit taas ol nii huumorii, et oikee pani naurattaa. Kaik musiikkiesitykset ol nii hyvii, et väkisinkii meinas alkaa mukaa, paitsi niis kohis ku ol pala kurkus.

Mie oon ihan varma, et ku lavatanssikohtaus alko, Laila Kinnuin hymyil haua'assaa, ku nii hyväst se veettii. Lauluu ja lanteit myöte. Kaik ol nii loppuu ast hiottu, sihfonkihuiviiki ol.

Miust tää näytelmä ol nii koskettava, iha kaikin tavoin. Mie kyynelehin, ku miua nii nauratti ja mie kyynelehi, ku mie nii herkistyin. Iita pit viel pyhäkouluuki loppuaikoin ja ol nii tyytyväin ku sai olla omas kotoon. Kunnes tul se hetki, et ol lähettävä kirkolle ja ku Iita veti Mun sydämeni tänne jää, mie luulin, et miunkii sydän jää...

Tirvan Iita on näytelmä, mis on sellaine yhes tekemisen meininki ja ne lapset! Mite ihanaa ol, ku lapsii ol ja mite ne osas olla nii luontevii, iha nii ku oisvat eläneet siin näytelmäs. Pakko silti nostaa Pikku-lettipää Riina Mattila framille, sillä ku mie iha luulen, et tais olla yleisön lemmikki. Nii ja ne pojat....ne ol nii poikii!

Jos mie kerkeisin, mie iha ilma muuta menisin ottaa revanssin!

Kiitos Tirvalaiset !!!!

Kuvat: Jukka Autti