lauantai 20. syyskuuta 2014

Keisarikunta

Keisarikunta on Pekka Mandartin elokuva, ihana elokuva, minkä olen nähnyt moneen kertaan, elokuvissa, dvd:ltä, telkkarista ja kyllä se minua vaan riemastutti, että nyt siitä tehtiin näytelmä! Kotkan teatteri teki sen, mikä sille kuului, sillä Keisarikunta kuuluu Kotkaan.

Keisarikunnassa on jotain, mikä osuu ja uppoaa minuun. Kotka on naapurissa ja se 1950-luku vanhempieni nuoruutta ja ehkä siksi olevinaan tutunomaista. Olen sitä elokuvaa suositellut niin monelle ja eräskin tarjosi minulle niin hyvästä vinkistä kahvit !

Odotin tätä näytelmää ja ehkä hivenen jännittyneenä, että miten se istuu näyttämölle, musikaaliksi. Tyttäreni lähti mukaan, eikä ollenkaan väkisin tai painostuksesta.


Keisarikunta on tarina, joka on siis keksitty, mutta on siinä jotain tottakin! Suurin osa henkilöistä on ollut olemassa! Ravintola Fenniakin on ollut ja minusta tämä elokuva on kunnianosoitus sille, että oli sitä elämää ennenkin ja millaista elämää!


Ylistyslaulu nuoruudelle, sen hulluille päähänpistoille ja elämälle. Miten tärkeää osaa musiikki esitti. Jotenkin juuri siitä vaan tulee niin hyvä fiilis. Miten erilaisia ihmisiä, mutta jokin heitä yhdistää ja se empaattisuus ja huumori sitoo kaiken yhteen.


Perusjuttuhan on se, että Miettisen Olli saapuu Kotkaan reissuiltaan, saa ystävänsä kasaan, ostetaan ravintola Fennia ja perustetaan bändi! Rempo laittaa siihen rahat, mitkä oli tarkoitettu Ailan part...äh...kauneussalonkiin. Aila lähtee ja jättää Rempon....

Olin yllättynyt siitä, miten hyvin tämä hitonmoinen musikaali noudatti elokuvan henkilöitä. Kun oli jo ikäänkuin tottunut niihin, niin hiukan vierasti sitä, miten heidät ottaa vastaan näyttämöllä. Turhaan.


Erittäin vaikuttunut olin kyvykkäistä ihmisistä! He olivat kaikki niin loistavia! Mutta ihan muutaman mainitsen erikseen.  Kun Aila(Nadja Holopainen) laulaa, olin haltioitunut. Hänen äänensä on niin tumma, syvä ja kaunis, puhdas ja korvaa ja sydäntä hivelevä.
Heiskanen(Kalle Pylvänäinen) osasi puhua juuri niin kuin Heiskasen kuuluikin ja nousee sivuhenkilöstä huolimatta aika lailla tärkeään rooliin. Ihan pakko on vielä mainita Eki(Arttu Huopainen), jonka voisin kuvitella olevan koko joukon maskotti, ihanan lahjakas nuori mies, josta varmasti vielä kuullaan!

Keisarikunta on ihan mahtava! Kun tämän oli nähnyt ja sen päälle nukkunut, niin herättyäni päässäni soi "Miettinen ja Nortamaa"....

Kuvat: Juha Metso

http://www.kotkanteatteri.fi/ohjelmisto/keisarikunta

lauantai 13. syyskuuta 2014

Jumissa

Lauantai-illan huipentuma oli se, kun kävimme Kuusankosken teatterissa, missä Luolanäyttämöllä näimme esityksen Jumissa.
Jumissa on Sami Malmbergin ensimmäinen teatteriohjaus, sillä hän on aikaisemmin kunnostautunut vain elokuvien ohjauksella. Mielenkiinnolla menimme katsomaan, mitä tuleman pitää.


Herra varjele, näytelmähän oli ihan farssi! Herra ministeri(Orvo Grönlund) sotkee ittensä liemeen, hahaa, ihan oikein...hmmm..no, eikös se niin ole? Kyllä, kaikki tykkää, jos ministeritason ihminen hiukan sekoilee. Nyt sitten ministeri Rauno Romppanen herää aamulla asunnosta, mistä ei pääse ulos(ovi takalukossa) ja missä ainoa seuralainen on dobermanni, jonka hännälle hän on astunut edellisenä yönä tanssiessaan ripaskaa.
Tämä kaikki selviää ja paljon muuta sillä, että meillä on kertoja, joka aina välillä ilmestyy näyttämölle ja valaisee tapahtumien kulkua.


Naapurin mummeli(Sirkka Seittu) ei saa kuunnella rauhassa radiotaan, koska naapurin koira louskuttaa, joten hän päättää pudottaa sille "herkkunakin", mutta mitä hän sitten näkeekään postiluukusta....


Mummu vetää kanveesiin ja ministeri soittaa hänelle apua. 

Ministeri Romppaisen pitäisi olla ihan jossain muualla, mutta hän on tässä asunnossa, missä tuntuu käyvän porukkaa ku torilla, jokaisella avain, mutta herra ministerin on pysyteltävä aina piilossa. 

Kävin katsomassa tätä teinipojan kanssa, joka sanoi, että oli hyvä, joten on se uskottava!

Kuvat: Sami Malmberg

http://www.kuusankoskenteatteri.fi/