Minne tuuli kylän kuljettaa

Pyhäillan ratoksi istuimme katsomaan Minne tuuli kylän kuljettaa ja paikkana yksi Suomen kauneimmista kylistä, Iitti! Sää helli, mäkäräiset ei, mutta ei annettu sen haitata.

Näyttämöllä oli erittäin kiva lavastus, kauppa - niin kauppa! Monissa näytelmissä on kuoleva kauppa. Tämä kauppa oli kyllä ihan parhaimmasta päästä, sillä se ei ollut vain pöytä ja roipetta vaan siinä oli myös ikkuna ! Äänentoiston vuoksi sisältäkin ääni kuului. Kauppiaana tomera Elsa(Iina Helander), jolle kauppiaana oleminen on ihan "luonnerooli"(tämä oli kehu).

Elsalla on leppoisa apumies Talonmies Tuhteri(Pasi Taavitsainen), joka tekee hienon roolin tämän näytelmän ensirakastajana. Jaa-jaa-mies on niin rakastunut, ettei saa sanaa suustaan, ennen kuin Elsa vähän jeesaa ja Tuhteri kirjoittaa kirjeen, Suudelmin suljetun...

Frida(Aino-Kaisa Rintala), Elsan sisko saapuu Ruotsista kesäksi taas kylälle, niin ja heti hän laulaa: Mä olen nainen... ja hänet on siis jo huomattu.

Rakkautta ei tämä pelkästään ole, ollaan kuin Kauniissa ja rohkeissa, sillä juonittelua kuuluu kuvioon Ruutanan(Markku Soikka) muodossa. Ketku liikemies on perustamassa omaa Supermarkettia ja haluaa kaikki pois tieltää, keinoja kaihtamatta. Ruutana on sellainen nilkki, että jos häntä näyttämöllä ajetaan pois, niin tekisi mieli katsojankin heristää nyrkkiä ja sanoa vaikka mitä.

Kalastaja-kaksikko tuo välillä väriä, kun sohlaavat vaan joka asiassa ja kalaonni on mitä on. Lasse(Sari Rajulin) ja Pertti (Kiia Eklund) pitävät majaa Elsan luona ja ovat juuri sellaisin kalastajia kuin olisivat ekaa kertaa kalaan menossa, tai tulossa. Aluksi sitä mietti, mitä he tekevät koko näytelmässä, mutta kyllä loppupuolella siimat selviää.

Opettaja(Nanna Rantasalo) on topakka ja ei ole valmis heittämään viimeistä kiveä vaan pistää toimeksi! Muutenkin tämä kansankynttilä on ihan kelpo tyyppi ja pitää asiat aisoissa.

Kyläkaupan kuolemaa on kuitenkin juhlittava ja siihen osallistuu koko kylän väki. Tyhjennetään koko kauppa...

Kuoleeko kauppa, se jää nähtäväksi tai se on nähtävä!
Kaikki muutkin roolit ovat oikein onnistuneita ja lapset ovat aina näytelmän rikkaus.

Minne tuuli kylän kuljettaa on paitsi komedia, niin myöskin musiikkinäytelmä, sillä peräti kymmenen tuttua vanhaa laulua saadaan kuulla ihan elävän ja erittäin hyvin soittavan orkesterin johdolla. Niin kivan helppoja ja tarttuvia biisejä, että yleisön tekee mieli ryhtyä mukaan. Ihan joka biisiä ei kyllä tarttis ihan kokonaan vetää.

Näytelmän käsikirjoitus on Rami Saarijärven ja Ilkka Malmin ja sen ohjasi Markku Kekki.

Kuvat: Pauli Similä

Mies joka ei osanut sanoa EI !

Keskellä kaunista maaseutua on Vanhamoision seuratalo. Löysimme itsemme sieltä Porvoon kupeesta ja miksi? Käsillä oli ensi-ilta ja koska olimme sanoneet kyllä, näimme näytelmän Mies joka ei osanut sanoa ei. Tuttu juttu, Jussi Kylätaskun tarina Kivimäen kylästä ja sen asukkaista. Tällä kertaa Teatterikuume-ryhmän esittämänä  ja Thomas Pryken ohjaamana. Oivaltava lavastus Elina Winnen käsistä ja nostalginen puvustus Tina Karvosen.

Nyt on sitten kokonaan unohettava joskus aikoja sitten nähty elokuva ja katsottava ikään kuin ihan uutta tarinaa ja sehän onnistuu. Mennään ajassa 1970-luvulle ja sen huomaa. Kivimäki on purku-uhan alla, mutta siihen eivät kaikki suostu. Ameriikasta asti tulee uusi vuokralainenkin, joka paljastuu Aimoksi(Jaakko Miettinen), paluumuuttaja. Mies, joka on lukenut itsensä papiksi ja joka ei osaa sanoa ei.

Milla(Minna Karhu), kylän nuorehko nainen, jolla kaikki on muuten reilassa, mutta se mies puuttuu. Kolme on ollut, mutta jokaisessa oli joku vika.

Väkeä piisaa, sillä on maanmittaria, poliisia ja kylän puolikuuro Maija. Hupaisia hahmoja kukin! Poliisin virkapuvun alta kuoriutuu ehkä koko näytelmän hersyvin tyyppi.

Kauppiaspariskunta oli melkosen räväkkä. Kake(Jarmo Salonen) ja Anna(Mia Salonen) ovat muuttaneet jo Kivimäestä pois ja ajavat omaa etuaan uusilla hankkeilla. Kaken vauhtia lisää naiset, kun on jatkuvasti menossa jonkun perässä. Nummiska(Tuula Venäläinen) on Kivimäen "tietotoimisto", mutta ei lankea Kaken kotkotuksiin.

Annan ja Kaken näpsäkkä tytär Petra on tämän näytelmän nuori tähti! Aivan mahtava teinineiti antoi ymmärtää, miten noloja sitä ollaan.

Oman väriläikkänsä toi pariskunta Renlund, missä mies juo ja nainen...noh, huolehtii miehestään.

Mies joka ei osanut sanoa ei on hauska ja harmiton näytelmä, missä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hauskuus koostuu tilanteista, joihin vaan joudutaan, kuullaan väärin tai vain osa ja käsitetään mitä sattuu.
Erittäin reipasta näyttelemistä, mitä ilokseen katsoi ja mistä jäi hyvä mieli.

Koko joukko oli vanhimmasta nuorimpaan niin hyviä, niin osansa opetelleita, että kyllä kehoittaisin lähtemään kauempaakin katsomaan tätä hassuttelua. Kesäteatteriin, mikä on minkä tahansa sään sattuessa sisätiloissa.

Kuvat: Joni Villanen