Kansanoppera kertoo Kustaan sodasta ja lavalla liikkuu toista sataa henkeä. Vaikka ei ymmärtäisi/muistaisi/käsittäisi 1700-luvun sotajutuista yhtään mitään, nauttii silti täysin siemauksin siitä, mitä näkee ja kuulee. Puitteet ovat ihan huikeat. Jokinäkymä taustalla, mitä on oivallisesti käytetty myös näyttämön liikkuvalla takaseinällä, antaa iloa silmille.
Kun esitys alkaa, niin heti ensi kappaleesta asti sen ymmärtää, että kuulee jotain niin ihanaa ja kaunista, kansanomaista ja niin rytmikästä, että sitä oikein itsekkin innostuu ja tekisi mieli laulaa mukana, hypätä tanssimaan.
Tämä kansanopperan on säveltänyt ja käsikirjoittanut Jouni Sjöblom ja olin ihan mykkänä ihastuksesta. Miten tarttuvia sävellyksiä, miten osuvia ja rimmaavia sanoituksia, miten upeaa suomen kieltä. Toivoisin todella, että Jouni toteuttaisi lisää pitkäaikaisia haaveitaan, sillä niin mieluusti nautimme hänen haaveestaan.
Koko tämän spektaakkelin on ohjannut Piia Kleimola. Nätisti niijaan ja kiitän. Ei liene ihan helpoimpia töitä, ohjata niin suurta sakkia ja saada kaikki toimimaan.
Tanssit on suunnitellut Pekka Penttilä ja se vasta olikin upeaa! Niin yksittäiset ryhmätanssit kuin nekin missä koko joukko menee lavalla. Kyllä vaan oli hienoa.
Rakkaustarinaakin nähtiin, kun Maija ja Matti saivat ja melkein menettivät toisensa.
Kaiken kaikkiaan esityksen seuraaminen oli niin riemullista ja rytmi oli sitä luokkaa, että kun se loppui, olisi tehnyt mieli huutaa, että Älkää lopettako, voisitteko vielä vetää uudestaan.
Mainio esitys siitä, miten kaikki toimii. Hyvin tehty! Mitään vikaa en löydä. Paitsi sen, että jos tämä hieno Jokinäyttämö on viimeisen esityksen jälkeen purettava, niin se on ihan kamalaa.
Kuvat: Iiro Viitala
Kustaan sota-sivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Oliskos jotain sanottavaa ;)