maanantai 18. syyskuuta 2017

Viulunsoittaja katolla

Viulunsoittaja katolla on musikaali, mikä on nähtävä aina silloin tällöin, koska se nyt vaan kuuluu musikaalien parhaimmistoon. Minulle niin rakas, että sitä varten oli lähdettävä Kuopioon. Suorastaan laskin päiviä, että pääsen sen kokemaan ja saamaan sen nautinnon, millä elää pitkään. Tämän musikaalin ensiesitys oli 1964 ja Suomessa se oli 1965, jolloin maitomies Tevjen osan esitti Uljas Kandolin. Kuopiossa Tevjenä on Kai "Kuju" Hyttinen. Ohjauksesta vastaa Priit Pedajas.

Kuopion kaupunginteatteri on pannut parastaan! Kun esitys alkaa, huomaa heti, että nyt on orkesterissa mittaa ja ei ihme, sillä musiikista vastaa Kuopion kaupunginorkesteri, kapellimestarinaan Mika Paasivaara. Kertakaikkiaan - mikä meininki!

Maitomies Tevjen roolissa "Kuju", Kai Hyttinen tuo kaiken karisman lavalle. Hän ei ole ensi kertaa Tevjenä, sillä hän oli maitomiehenä jo vuonna 1999 Kouvolassa. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei voi löytyä ketään, joka ei hurmioituisi tästä hänen roolistaan, sillä siinä vaan on Jotain! Hyttinen tekee Tevjestä ihanan isä-hahmon, joka ottaa lavan ja yleisönsä haltuun. Rakastavana isänä, mikä ilmenee erityisesti tyttärien suhtautumisessa häneen, on jotain niin koskettavaa. Tevje on niin lupsakka ja välillä ihanasti haaveileva: Rikas mies jos oisin.... Niin ja ne hetket, kun hän juttelee Jumalansa kanssa - sykähdyttäviä.

Golde, Tevjen vaimo on topakka, joka pitää kaikki langat käsissään. Hänen roolinsa ansiokkaasti vetää Lina Patrikainen. Tevje ja Golde, toisiaan täydentävä pari, missä joutuu jopa unia näkemään, että asiat lutviutuisi. Heidän yksi koskettavimmista kohtauksistaan on Mua rakastatko?

Anatevkan kylässä eletään arkea, missä noudatetaan perinteitä. Perinteet auttavat jokaista tietämään, mitä hän on ja mitä Jumala häneltä odottaa. Näin sanoi Tevje. Vaan, siinä saa perinteet huutia, kun Tevjen tyttäret eivät haluakkaan naida vanhempiensa valitsemaa miestä. Jente, puhemies välittää miehiä, saa niistä oikein palkkionkin, kun katsoo kuka kullekin sopii. Oikeasti hän vaikuttaa olevan kylän juoruämmä.  Jentenä suheeraa taitavasti Riina Björkbacka.

Tyttäristä kolme vanhinta on naimaiässä.. Tzeitel (Johanna Kuuva, joka nähtiin Kotkan kaupunginteatterin Sugar-musikaalin pääosassa 2015)) esikoisena on vuorossa ensin ja häntä meinataan varakkaalle teurastajalle, mutta Tzeitel'n sydän sykkii köyhälle räätälille, Motel'lle (Mikko Rantaniva).  Tyttäret rikkovat perinteitä, kun halutaan mennä naimisiin, mutta rakkaudesta. Niin myös Hodel (Jenny Liedkind) ja Chava (Anna Kuusamo) tekevät, kukin omin tavoin. Tyttärien tanssiosuudet ovat upeita ja silloin miettii, että terveisiä puvustajalle (Liina Unt), joka on osanut tehdä pitkät hameet niin, että tanssi niissä onnistuu.

Motel'n ja Tzeitel'n häissä laulettava häälaulu, Nousee päivä, laskee päivä on niin järistyttävän kaunis, että kyllä se juuri nostattaa niin vettä silmiin, joka kerran. Häät ovat melkoinen juhla ja kyllä tanssitaan! Mielenkiintoista on se, ettei ole saanut tanssia nainen miehen kanssa ja näissä häissä sekin tapahtuu.

Koreografia on Jorma Uotisen ja se on herkullinen. Erityisesti pidin siitä, missä miehet vetävät "polvipolkkaa". Katsoin niin ihastuneena, että heti olisi tehnyt mieli ite kokeilla, mutta ikä ja ne polvet panevat vastaan. Se vaan näytti niin sulavalta ja hienolta, että sitä suu auki ihmetteli, kuinka se oikein tapahtuu.
Kaikki joukkokohtaukset olivat niin loppuun asti hiottuja, että se oli iso ilo silmälle ja sielulle. Se musiikki, se rytmi ja kun kaikki yhdessä sulautuu sellaiseksi nautinnon kimaraksi, että voi vaan huokailla.

Pelkkää iloa ja riemua tämä musikaali ei ole. Sen yksi johtava teema on juutalaisuus. Kaikki tietävät, kuinka juutalaisia on aina vainottu. Niin nytkin ja lopussa heidän on lähdettävä, pois omasta kylästään. Lohdullista on se, että he uskovat huomiseen ja elämä jatkuu...

Kuopion Viulunsoittaja katolla on toteutettu niin hyvin, ettei sitä riitä sanat kertomaan. Niin isolla porukalla vedetty juttu niin onnistuneesti on parasta mitä yleisölle voi tarjota. Yleisö on ottanut sen omakseen, sillä tämä musikaali ei soi vajaille saleille. Koita päästä mukaan tähän!!!

Kiitos Kuopion kaupunginteatteri - kannatti ajaa Kouvolasta asti!

Kuvat: Sami Tirkkonen






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oliskos jotain sanottavaa ;)